Akateeminen virastonainen

Koulutettu, kylmä

kalansilmäinen nainen

entinen pätkätyöläinen,

hän ei muista sitä aikaa,

silpputyön, pätkätyön,

hän on koulutettu nainen.

Tämä kirjanoppinut,

parempi ihminen,

siis koulutettu,

katsoo päätteeltään

köyhälle annetun liikaa

euron verran.

Euro on saatava takaisin,

on säilyttävä viraston

henkinen ylivalta,

valta, valta, valta

parempien,

koulutettujen ihmisten.

Nainen, parempi ihminen,

tietää köyhän rajat,

hänet on koulutettu

hyytävään kylmyyteen,

hän on realisti, hän tietää,

hän on virastossa.

Ovi käy,

on tunnin aika köyhille,

ei sosiaalihuolto enää

soppaa tuo,

sopankeitto kuuluu muille,

ja se maksaa.

Hallitulla kielellään

kalansilmä evää

köyhän pyynnön,

köyhä, mies, tyytyy,

hänet on opetettu

käyttäytymään.

Vapaa-aikanaan

kalansilmä käy kauppaa,

keinolämmitetyllä ruumiillaan,

puoli tuntia sataviisikymppiä,

sisältää suuseksin,

nainen tarvitsee rahaa.

Juhani Valo

JOUKKUEMÄENLASKUA

Erkkomedian sinitakit

samaistavat Natoon liittymisen
Joukkuemäenlaskuun.
Jokainen joukkueen jäsen voittaa.

Hyppääjät hyppäävät,

yleisö taputtaa käsiään.
Tuulimittarit heiluvat.
Kommentaattorit ovat hurmioissaan.

Joukkuehenki edellyttää Nato-maita

toimimaan hyökkäyssodissa
yksi kaikkien ja kaikki yhden puolesta
yleisöstä piittaamatta.

Naton pommien leijaillessa

kohdemaan alastulorinteeseen
ne eivät leiskauta telemarkia,
vaan tuhoa ja kuolemaa.

Kukaan ei hurraa enää

lentomäen yleisölehtereillä.
Kommentaattorit valittavat
huonoa lentosäätä.

Useimmat maamme presidenttiehdokkaat

hyväksyvät Naton sotilaalliset invaasiot.
He vastustavat mäkiviikon lähestyessä
sotilasliittoon liittymistä.

Kuinka he voivat olla sitä vastaan,
jonka sotatoimet he hyväksyvät?

Matti Laitinen

22.12.2011

JOULUSAARNA

Jouluna juhlittava Jeesus

ei ollut ay- tai talousmies.
Hän keskittyi kolmanteen sektoriin
ja tuonpuoleiseen hyvinvointivaltioon.

Joulupukkia muistuttava Karl Marx

oli yhteiskuntafilosofi ja taloustieteilijä.
Hän keskittyi kapitalismin analyysiin
ja tämänpuoleisten vääryyksien kumoamiseen.

Amerikan presidentit uskovat

olevansa joulupukkeja
salliessaan rakettisotia,
jakaessaan lahjapommeja idän kansoille.

Pelkkä naamari, usko tai kansallisuus

ei tee ihmistä jalommaksi.
Vain teot puhuvat.

Liian monesta padasta

puuttuu edelleen puuro
manteleista puhumattakaan.
Kuusimetsät on kaadettu.

Uskonnottomat ja uskovaiset

rauha on kaikille yhteinen,
rajaton rakennustyömaa.

Lähimmäisenrakkaus ei ole

kenenkään yksinoikeus.

Matti Laitinen

20.12.2011

Sinulle, joulu

Yksinäinen ydinpommi
räjähtää päässämme
aina joulukuussa
aina joulumaassa
siinä valejoulupukinmaassa.

Ydinpommi
tuo sata Hiroshimaa
pienoiskoossa
yhtä tuhoavana
aivojen minimaailmassa

Ostohysteriaa,
suonikohjuja särkeviä
tuuppivia luisia käsiä,
sätkiviä vaivaisenluilla
varustettuja varpaita.

Aivot massana
massahysteriassa
tahto tiputettuna
tavarataloon
ostettua rakkautta.

Ydinpommi räjähtää
se on sitten siinä,
minipommi aivoissa
paranee vuodessa
räjähtääkseen taas.

Lompakkorakkautta
ei ole enää,
maksukortit
uusina peniksinä
ja vaginoina.

Seksi irrallaan
rakkaudesta,
tavarat irrallaan
elämästä,
sitä tämä kaikki on.

Juhani Valo

VALLILANLAAKSO

Joulukuun raikkaat

aamukasteet jatkuivat.
Ylitin kaarisillan.
Silmälasieni linssit kastuivat.

Helsinki edistää hyvinvointia

ja kestävää kehitystä
halkaisemalla Vallilanlaakson
joukkoliikennekadulla.

Vallan osoittaessa mahtinsa

kaupunginosien ulkoilualueet
menettävät merkityksensä,
siirtolapuutarhat sulkevat porttinsa.

Kaupunginvaltuusto päätti

oikeiston ja sossujen äänin
tuhota vanhan kulttuuriympäristön.

Ne, saatanat kaatavat salavat.

Pian bussit jyräävät puistossamme.

Ne pistävät uhan alle

laakson eläin- ja kasvikunnan.
Osmankäämit, horsmat, heinikot
jäävät alle asvaltin.

Minä vastaan valinnoistani.

Olen osa elinympäristöäni.
Minä en antaudu tylylle tyhmyydelle.
Minä puolustan puistoamme.

Matti Laitinen

16.12.2011

TURVALLISUUSPOLITIIKAN ASIANTUNTIJALLE

Miksi ihmiskunta on sallinut

tälläkin vuosituhannella
jokaisen turhan kansanmurhan?

Miksi pommituslennot nousevat aina
jostain Naton tukikohdasta?
Miksi me hyväksymme hyökkäyssodat?
Surmaaminen ei sisällä sankaruutta.

Miksi erkkomedian sinitakki

riemuitsee Naton ja unionin
lisääntyvästä aseyhteistyöstä
ja Libyan sodan opetuksista?

Miksi Suomen tiedotusvälineiden,

presidenttiehdokkaiden pitäisi jankuttaa
tällaiseen sotilasliittoon liittymisestä?

Suomen kansan enemmistö

on vastustanut Natoon liittymistä
yksimielisesti kuusikymmentäkaksi vuotta.
Sotia ei ehkäistä valmistautumalla sotaan.

Kansa on tuonut kantansa julki

tiedotusvälineissä, vaaleissa,
gallupeissa ja mielenosoituksissa.

Miksi sinitakki vääntää viisautta tyhmyydeksi?

Euroopan rauha turvataan kukkasin
– ei amerikkalaisin ohjuksin.

Matti Laitinen

11.12.2011

Talvinen jalkakäytävä

Jääpeili,
kaunis sana
mutta vanhuksille
kovin ikävä,
jalkakäytävä.

Peilikirkas,
näyttää kasvot,
kun ne ovat
jääpeilissä,
jalkakäytävällä.

Kristalliyö,
jokaisen raajarikon
arkipäivä,
säästösyistä kohdattu
jalkakäytävä.

Hopeapeili,
raihnaisen ihmisen
harmaat hiukset
liimautuneina
jalkakäytävään.


Juhani Valo

TULEVAISUUDEN SYÖJÄT

Yksilöllinen omavaraisuus

takaa hyvinvoinnin.
Ei tarvitse ryöstää naapureita.
Ei tarvitse elää velaksi.

Valtiollinen omavaraisuus

takaa kattavan perusturvan.
Ei tarvitse valloittaa naapurimaita.
Ei tarvitse velkaantua muille maille.

Kertakäyttökulttuurin suosiminen

tukee kapitalismia,
haaskaa luonnonvaroja,
vie työpaikat muualle.

Kansallisomaisuuden yksityistäminen

hävittää omavaraisuuden,
syö lapsilta tulevaisuuden,
sallii pääomien tulla koputtamatta sisään.

Tuotannon ja kulutuksen tasapaino,
pääomien kasaantumisen estäminen,
siedettävään elintasoon tyytyminen
takaavat elämän säilymisen.

Kapitalismi on yhteiskunnan

narsistinen häiriö.
Eliitti röyhistelee
riistäessään kansaa.

Matti Laitinen

1.12.2011

TALLINNAN TORNIT

Laiva saapui satamaan.
Urho Kekkosen muistolaatta
virnisti minulle oven suussa.

Kylpylään menijät riensivät busseihin.

Yöpyjät suuntasivat hotelleihinsa.
Hakujengi hajautui kaupungille.
Sadamarketin sakula imaisi osansa.

Huonohampaiset miehet

kauppasivat satama-alueella
armeijan yökiikareita.
Keltaiset taksit odottivat asiakkaita.

Pikk-katua kulkiessa kohtasin

vuosisataisen uurastuksen
työstämän kivisen kauneuden.

Uusi Viro unohti menneisyytensä,

tuhosi sosiaaliturvansa,
vei osalta kansalaisoikeudet,
liittyi laulaen Natoon ja unioniin.

Uudet lasiset maamerkit:

pankit, hotellit ja viinavarastot
pyörittävät taloutta.

Virolaiset matkustavat vapaasti

laivalla ulkomaille – useat pysyvästi.

Tarton maantien varren pubissa

sukulaiskansan nahkapää
halveksi minua natsitervehdyksillä.
Minä tyhjensin tuoppini ja poistuin sateeseen.

Matti Laitinen

4.12.2011

Irti elämästä

Onnellinen, pieni perhe,

isä, äiti, kaksi pienokaista,

tyttö ja poika,

he rakastavat vanhempiaan.

Lapset leikkivät

pihatiellä, kadun lähellä

kun katu rajaa

talon tontin.

Ruoka-aika, nälkä jo,

äiti hakee pojan

isä tytön noutaa

kotiin syömään.

Äiti antaa pojalleen

suukon otsalle,

isän käteen tyttö

tarttuen hypähtää.

Poliisi ja sosiaalipäivystys

noutavat pois

isän ja äidin,

naapuri, kirjat oppinut ilmoitti.

Pedofiiliäiti

insesti-isä,

rakkaudestaan lapsiinsa

saivat tuomiot.

Lapset huostaan otettiin

eri lastenkoteihin,

yhteistä vain kodeissa,

kannabis haisee, tapellaan.

Lapsista kasvatettiin

suomalaisia,

joita näkee

metroasemien liepeillä.

Sosiaaliviranomainen tietää,

laki tietää,

koulutettu naapuri tietää

mikä on parasta lapsille.

Juhani Valo
1.12.2011

Nainen

Naiselle


Suomalaisille neidoille
näille kuin Lapin seidoille
oodin aina mä omistan
kunnioituksella somistan,
he ovat kai pakanoita
tunturissa jodlaa noita,
juurella luonnon,
tuuli tuo juonnon,
taito ikiaikainen
teho ikitaikainen,
paavitkaan ei voittaneet
neitoja suohon soittaneet,
keinoja kaikkia koittaneet
paavin palleistako makkaraa,
noidilta sai tämä jakkaraa,
samaa sielun sukujuurta,
punanaiset tahtoa suurta
osoittivat Suomen luokkasodassa,
taistellen kuin seitain kodassa,
sitä on suomalainen
aito, vahva nainen,
kunnia ja kiitos olkoon heille,
paavinkin vallan lannistaneille!


Juhani Valo

LOKA-AUTO

Entisen ministerin puoliso

on ampunut itsensä.
Mäkelänkadulla lemahtaa paska.
Loka-auto tyhjentää kaivoa.

Kolmikanta hyväksyi

raamisopimuksen.
Hakaniemenrannassa haisee paska.
Loka-auto imuroi kaivoa.

Presidenttiehdokkaat myöntävät

Natoon liittymisen mahdollisuuden.
Valtakunnassa döfää etova paska.
Loka-auto puhdistaa eduskuntaa.

Ruskeiden kielisuudelmien maassa

kaikki on hyvin.

Matti Laitinen

30.11.2011

KANSAT
 

Yksi maapallo,

yksi ihmiskunta.
Alkukoti Afrikassa.

Yhtenäiset kansat

ovat politiikan satusetien
keksintöä.

Suomalaisen geenikiisselin aineksia

löytyy Siperiasta, Balkanilta, Ukrainasta
ja Iberian niemimaalta.

Ilmastomuutos sekoitti kansoja.

Me muodostuimme idän ja lännen väliin.
Usea eri kansa, mutta yhteinen kieli.

Kieli, kulttuuri ja moraalinormit

periytyvät sosiaalisesti.
Ylemmyys on valloittajien viestintää.

Rasismi ja muukalaisviha

perustuvat tietämättömyyteen,
ohjailtuun tyhmyyteen.

Kaikissa maanosissa vallitseva

yhtäläinen typeryyden syvyys
ja viisauden ohuus osoittavat
rotuteoriat kituaivojen löpinöiksi.

Matti Laitinen

26.11.2011

Hiljainen muisti

Elämme kai aikaa

jossa kokemuksella

on voimaa, taikaa,

-vain seksuaalisella,

hertta vain valttia,

ei muuhun ole malttia.

Hiljaisen muistin,

työn ja taidon tilalle

olemme saaneet,

itse niin valinneet,

liukuvat bittien luistit,

koneiden tekomuistit.

Ajatellaan yleisesti,

eikä se ole testi:

ennen liikkeen veteraani

luonnossa katsoi naavaa puusta,

nyt vain todetaan,

hänellä naavat pursuavat suusta.

Ei auttanut meitä

ei rakentanut teitä,

ankara palvonta,

öiden ikivalvonta

opit Leninin, Stalinin ja Maon,

Jeesuksen, Buddhan tai Taon.

Paljon on opittavaa

luonnossa kukkuvalta

käeltä

sekä fyysisesti vanhalta

väeltä,

tietoihinsa hukkuvalta.

Veteraanin suuri elämäntyö

ei kadota saisi,

kohdatkaamme aikojen yö,

jolloin sula rauta

sammiossa haisi,

nämä miehet olivat nuoria.

Kuulkaamme

lukekaamme

kokemuksia ankarilta ajoilta

muistelkaamme tuoksuja vajoilta,

eivät väärässä olleet hekään,

emme kaikkea osaa mekään.

                                                          Juhani Valo

Vapaapäivä

Vapaapäivä

Aallokko laimeasti

rantaan lyö,

on tulossa hieno

ja rauhaisa yö.

Vain kalastaja näkee

auringon nousun,

purppuranpunaisena

vasten taivasta lyö.

Linnut visertävät

aamutuimaan

tulkaa kanssamme

uimaan.

Pidän päiviä

vapaana luonnonhelmassa

kunnes uudelleen

alkaa työ.

                             Pipsa Valo

MARRASKUUN LOPULLA

Aamulla, marraskuun lopulla

käpsyttelen Opastinsiltaa pitkin.
Pihapuussa lurittelee mustarastas.
Toimistoväki työntyy toimistoihin.

Suuryhtiöt jakavat

kovia pakettejaan.
Näyttölaitteet sammuvat,
kännykät hiljenevät.

Pikkujoulujuhlissa ei tartte

vetää enää pomoa turpaan.
Hänelle kävi samoin.
Joulu juhlista jaloin!

Oikeus ja vapaus irtisanoa.

Kuusen kirkkain tähti
taas nousuun lähti.
Väki vähenee, pidot paranee.

Kuljen läpi Virastokeskuksen.

Hanuri ei soi sillalla.
Pyörät ovat vähentyneet.
Lehdenjakaja tyrkkää lehden.

Tuuli kaatoi eilen

Senaatintorin joulukuusen.

Matti Laitinen

25.11.2011

SIIRI

Siiri istuu kaksipyöräisessä vankilassaan

palvelutalon aulassa.
Napsii dosetista satsin murheeseen,
kipuihin, unettomuuteen ja sydämeen.

Aika on rypistänyt tehtaan tytön,

ryyppyporukan lohduttavan sylin.
Väkivaltaisia miehiä ja keskenmenoja,
kunnes katkaisivat munajohtimet.

Tehtaat modernisoitiin ja suljettiin.

Vaihetyöntekijät lempattiin helvettiin.
Parikymmentä vuotta kului työttömänä
ja työllistettynä erityistoimin.

Lopulta jalat menivät alta.

Ei pärjännyt yksin
hikisessä luukussaan.
Tietoyhteiskunta kaasutti ohitse.

Kavereita ei enää ole.

Yksin ei pääse ulos.
Kusen mennessä alle
ei mahda mitään märälle vaipalle.

Tekis mieli polttaa sauhut.

Tekis mieli ottaa ryyppy.
Surkeasta elämästä ja eläkkeestä
ei irtoa iloa.

Saada kuolla rauhassa

on vähän pyydetty.

Matti Laitinen

5.11.2011

1970 ja työmies

Työväenliike,

sinun ja minun liikkeemme,

me, sinä ja minä,

minä jo vanha mies,

rypyissäni nautittua elämää,

me olemme työväenliike,

olemmehan osallistuvia,

tai olemme olleet.

Olen outo kummajainen,

erilainenkin,

enhän aja vapaata

piriä, kannabista,

en tajunnanlaajentajia,

en kemiallista vettä,

vain elämää

nykyhetkessä,

siinäkin on tarpeeksi

ja siitäkin

tulee krapula.

Mitä sinä hyödyt

liikkeestämme,

työmies nykypäivän,

olemmeko vain elementti,

sekin pirstaleinen,

joka otetaan käyttöön,

kun palkkajohtajamme

tarvitsevat mainosta,

laatuaikaa viestimissä?           

Työväenliike,

silloin ennen,

kun minäkin

olin rypytön,

hiukseni suortuivat

silmilleni, korvilleni,

paljonko kostui

työmiehen asia,

jokin muu kostui,

paljonko muuttui

työläisen elämä,

muu kyllä muuttui.

Me juhlimme ja naimme

elimme vapauden aikaa,

taistelimme

patjamme pöllyten,

vuorokaudessa oli

kuusikymmentä tuntia,

ja tästä totisesti

tuli haavanlehtikrapula,

mutta mitä hyödyit,

työmies?

Punaviini maistui,

mitään en kadu,

kuinka katuisinkaan,

mitä katuisin,

enhän muista kaikkea?

Katuisinko krapulaa,

joka lähti

sillä, millä tulikin,

katuisinko naisia,

saman aatteen tyttäriä?

Ei, en kadu heitä,

sillä silloin minullakin

toimi kännissäkin,

kuten mieleni

ja kielenikin,

luulisin,

puhuimme myös

työmiehestä,

ainakin joskus.

Jaoimme työväenliikkeen,

jakauduimme ameeboiksi,

jokainen työmies

sai oman ja ainoan

oikeassa olevan

puoluesirpaleensa,

oman äänensä

pikkulehdessä kuuluviin.

Kadotimme vain

vanhetessamme, rypyttyessämme,

seksuaalisen kykymme myötä

kyvyn toimia yhdessä,

oikeiksi opeiltamme

itsekukin meistä,

teorioista ja dogmeista,

mitä sinä, työmies,

siitä hyödyt?

 Juhani Valo

Poliisi

Eput lauloivat ennen

poliisin ajavan
sinisellä autolla
uuaa, uuaa, uuaa,
autojen väri muuttui enteillen
aikain saatossa valkoiseksi.

Poliisin tehtävät muuttuivat

aikain saatossa
yksityisten vartiointiliikkeiden
kalliisti maksetuiksi tehtäviksi,
varakkaiden turvatakuiksi,
tästä huomatkaamme jotain:

Kuinka vanhoja Eppu Normaalin

jäsenet ovatkaan,
kuinka vanhoja
me kaikki olemme,
kuinka kansamme turvallisuus
yksityistettiin kenenkään huokaamatta.

Ei ole poliisilla autoja,

ei ole poliisiakaan,
tuottavuusohjelma söi poliisin
ja oksensi tilalle
yksityisen turva-alan
niille, joilla on,
pois niiltä, joilla ei ole.

Juhani Valo

22.11.2011

SINIRISTILIPPU

Siniristilipun valkoinen tausta
symboloi valkokaartin vapautta
kansanmurhaan.
Se on kuin talvinen
Malmin hautausmaa.

Siniristilipun sininen risti

edustaa sinistä kuolemaa
Kokkosen, Pajusen ja Sailaksen
yhteisniskalaukausta perusturvalle.

Siniristilippu kokonaisuudessaan

luo kilpailukykyisen mielikuvan
Suomen pysyvästä köyhyydestä ja työttömyydestä,
eriarvoisuudesta ja korruptiosta,
mielenterveysongelmista ja koulusurmista.

Kaikki siniristiretket ajavat

vähäosaisten asiaa.
Kompassi näyttää
vain yhteen suuntaan.

Nuorisosäätiön siniristilipun
tarkoituksena on
ehkäistä nuorisorikollisuutta,
moraalista ja henkistä rappeutumista
sekä
luoda humanitääristä suhtautumista
nuorisoon.

Siniristilippu liehuu

Afganistanin sodassa
Naton toisten roistovaltioiden
lippujen seurassa.

Siniristilippu

sinun puolestasi
on mahdoton elää ja kuolla
tai kapitalistien perseitä nuolla.

Matti Laitinen tammikuu 2010

Runokokoelmasta Isänmaa 2011

 

MIKSI MINÄ LIITYIN REMMIIN?

Kaivauduin kaunokirjallisuuteen v. 1961 saadessani lainastokortin Kallion kirjastoon. Kieltämättä 1970-luku tatuoi otsaani luovan ja kriittisen merkkinsä. Olen baskeri- en paitamies. Olen laatinut kommunistisiin lehtiin ja vasemmistolaisiin järjestöjulkaisuihin läjäpäin artikkeleita 1980-luvun alusta alkaen. Vuoden 1993 jälkeen olen julkaissut palkkatyöläiskirjailijana kahdeksan kaunokirjallista teosta. Omat opukseni ovat olleet järjestään yhteiskunnallisesti kantaaottavia. Tämä on ollut minun oma tietoinen valintani. Kirjojeni sisältö on kaareutunut aina vahvasti vasemmalle. Tarinani perustuvat omassa elämässäni tekemiini havaintoihin sekä omiin kokemuksiini työssä, arjessa ja reissatessa maailmalla. Kirjallisena tavoitteenani on kuvata elämääni aikakautta erilaisin kaunokirjallisin muodoin ja keinoin. Toisena tavoitteenani on vastustaa avoimesti yhteiskunnallista epäoikeudenmukaisuutta.

En ole kuulunut koskaan mihinkään kirjalliseen koulukuntaan. Minun sivistykseni siemenkotana ovat toimineet kommunistinen liike ja elämä. Olen pyrkinyt hiihtämään latujani omatoimisesti ja itsenäisesti ajatellen. Toisinajattelu ei ole minulle vierasta. Mielestäni kaikki taide on realistista, koska se heijastaa aina jollain tavoin vallitsevaa todellisuutta. Olen opiskellut kirjoittamaan kirjoittamalla ja elämällä. Näin jatkan tulevaisuudessakin.

Parhaillaan minulla on meneillään lyyrinen kausi. Runoni ovat luonteeltaan proletaarista käyttörunoutta. Ne kertovat mm. syrjäytettyjen ja syrjäyttäjien Suomesta, heidän arjestaan, heidän iloistaan ja suruistaan. En häpeile luokkakantaisuuttani enkä kätke lukijoilta unelmaani paremmasta yhteiskunnasta.

Yhteiskunnan muuttamisessa ja vääryyksien oikomisessa kulttuurilla on ollut aina hyvin merkittävä rooli. Se on imeytynyt myös olennaisesti kansainväliseen marxilaiseen liikkeeseen ja sosialismin rakentamiseen.

Sähköinen viestintä on avannut uuden demokraattisen ja erkkovapaan kulttuurikentän. Minä haluan vilpittömästi ja sydämestäni osallistua osallistuvan kulttuurin digitaalisen työpajan – DIGIPROLET – rakentamiseen. Yhteisömme ei tarvitse koulukuntia ja piiskakomissaareja todistamaan sen olemassaoloa.

 
Digiproletaarisen vallankumouksen puolesta!
 

Matti Laitinen

Vallila

Ps. Jos haluat julkaista kulttuuriin liittyviä kirjoituksiasi Digiprolet-sivuilla, ota yhteyttä moderaattori Eino Virtaseen e-mail: digiprolet@gmail.com

ANNETAAN – OTETAAN

Hallitus halusi

säästää energiaa,
tehdä Suomesta
ympäristöalan Pisan,
maailmalle näyttääkseen,
kehuissa kiehnätäkseen,
kävikin niin,
kuten on maan tapa,
sovituista ja valmiista
on helppoa saneerata,
leikkausveistä liuhutella,
kansallamme on
kokemusta siitä,
karttuipa nyt kokemus
tuulivoimankin
kannattajilla, rakentajilla.

Hallitus leikkaa

tuet uusiutuvilta
ja luonnollemme paremmilta
energiamuodoilta,
ensin tuet siis annettuaan,
kannat kansalle kannettuaan,
kuka nyt maksoi,
kuka jälleen lahjoi
hallituksen leikkaamaan
ja minkä hyväksi,
ei ainakaan kansan,
ei luonnon,
kenties suuren rahan
hyväksi,
hallintoon energiattomien
veroparatiisien.

Näin kävi myös,

kun kansa ulostettiin
pankkisaleja likaamasta,
toimihenkilöt pakotettiin
myymään pikapankkeja,
kätevyyden ja helppouden
nimissä,
itsekään tietämättä.

Juhani Valo

22.11.2011